Bluegolden shaded eli ay11

1800-luvun lopulla kissojen jalostus alkoi Isossa-Britanniassa. Samaan aikaan aloitettiin myös brittiläisen kotikissan jalostus. Vahvimmat yksilöt valittiin, ja risteyttämällä niitä persialaiskissojen kanssa saavutettiin nykyinen näyttelystandardi sekä monet upeat värimuunnokset. Näin tavallisesta kotikissasta kehittyi kaunis rotu nimeltä brittiläinen lyhytkarva.

Nykyään brittiläinen kissa on yksi Euroopan suosituimmista kissaroduista, ja sitä esiintyy monissa eri väreissä.

Brittiläinen lyhytkarva kehittyy hitaasti, ja voi kestää jopa kolme vuotta ennen kuin kissa saavuttaa lopullisen ulkomuotonsa.

Ihanteellisella brittiläisellä lyhytkarvalla on vahva, tasapainoinen ja kompakti kehonrakenne. Se on keskikokoinen tai suuri kissa, jolla on jämäkkä ja lihaksikas vartalo. Rintakehä on leveä, hartiat vahvat ja jalat lyhyet tai keskipitkät, vahvaluustoiset ja tassut pyöreät. Häntä on tyvestä paksu, keskipitkä ja pyöristyy kärjestä.

Pää on suuri ja pyöreä, posket täyteläiset ja leuka voimakas, mikä luo leveän ja hyvin kehittyneen ilmeen. Nenä on lyhyt, suora ja leveä, ja siinä on loiva kaari ilman selkeää painaumaa. Korvat ovat pienet, pyöristyneet kärjestä ja sijaitsevat kaukana toisistaan korostaen pään pyöreyttä.

Silmät ovat suuret, pyöreät ja sijoittuneet kauas toisistaan. Silmien väri vaihtelee turkin värin mukaan, mutta useimmilla se on syvän kuparin tai oranssin sävyinen. Kuitenkin golden- ja silver-tipped-kissoilla silmät ovat vihreät, ja colorpoint-kissoilla silmät ovat siniset.

Turkki on yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä. Lyhyt, tiheä ja pehmeän jämäkkä, ja sen tulee olla irti vartalosta. Pohjakarva on tiheää. Turkki on ennemmin hieman karhea "Grisp", kuin silkkinen. Turkki ei saa olla pehmeä, silkkinen tai vartaloa vasten kulkeva.

Kaiken kaikkiaan brittiläisen lyhytkarvan tulisi antaa voimakas, mutta lempeä vaikutelma, rauhallisella ja avoimella ilmeellä.

Kuvaus ihanteellisesta britin ulkomuodosta.